Viime hetkellä sytytti. Tuomi kukki. Seuraavana päivänä oli jo jäljestä huomasin. Kuva ei ole kummoinen mutta muistoissa silti. Nyt on jäljellä vain vihreää ja vihreitä pieniä palluroita.

Ihmisen elämä. Se on kyllä niin hauras ja rajallinen. Anoppi joutui sairaalaan ja kun menin katsomaan päivystykseen niin itkuhan siinä pääsi. Anoppi oli yrittänyt soittaa kolme kertaa ollessani juurihoidon kakkosvaiheen toimenpiteessä ja kun vihdoin pääsin soittamaan oli anoppi jo ambulanssissa. Vastasi sentään. Mentiin sitten lasten kanssa katsomaan niin oli se niin surkea näky ,,,eikä kauheasti ole kehumista Suomen terveydenhuollon palveluissa....Siitä voisin jo romaanin kirjoittaa,,,mutta jätettäköön järkevämmille.....Nooh onneksi anoppi nyt jo paremmassa kunnossa ja siirretty vuodeosastolle.

Käytiin kuitenkin grillaamassa makkaroita mökillä. Kelikin ihan kohtuullinen. tarkoittaen ettei sada...