Tänään on jo millimetrin parempi olotila. Jos eilen oli olo kuin 100 vuotiaalla niin tänään voisi sanoa olevansa jo 90 vuotias. Pystyy vähän liikkumaankin. Kaupassa oli pakko käydä kun mies on töissä aamusta iltamyöhään niin että kaupat on jo kiinni kun tulee ja jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Ei viitsi lapsille pelkkää sipuliakaan syöttää. Marjoja olisi tietty puskissa juu,,,,Mutta siis kävin kaupassa ja tiedättekö ,,tuli ihan sikamainen hiki ja alkoi pyörryttämään. Onneksi ei tullut tuttuja vastaan. Näytin ilmeisen huonovointiselta kun yksi mummu kysyikin minulta että onko kaikki hyvin, nojatessani vatsanväänteessä kärryyn Halpa-Hallissa ? Vastasin tietysti että ihan hyvin joo,,,,blaah ei oikein ole soveliasta alkaa kertoilemaan stooreja mun Kroonin taudin pahenemisvaiheesta, tulehduksesta, huonovointisuudesta,paskomisesta , ummetuksesta ,sun muusta sen sellaisesta ...Alkaa kortisoni tehoomaan, en tykkää lääkkeitä syödä, mutta minkä tekee. Tässäkään tilanteessa en nyt olisi jos olisin kiltisti napsinut minulle määrättyjä lääkkeitä. Uskottelin kuitenkin kesällä itselleni että minähän olen terve, minulla mitään tautia ole...Mutta on minulla, se on nyt vaan uskottava. Ja loppuelämän.Lääkkeitä ilman voi olla, mutta sitten ei pärjää siitä seuraavien oireiden kanssa. Eli tällaista täällä tuhkakasassa....tänään.