IMG_3148.jpg

 

 

Kuuntele sydämesi ääntä ja toimi rohkeasti sen mukaan. Tee niin, vaikka ajautuisit ristiriitaan ympäristösi ja jopa oman itsesi kanssa. Tommy Hellsten

 

 

IMG_3146.jpgIMG_3118.jpgIMG_3168.jpg

Nyt alkaa vasta pikkuhiljaa tuntumaan että olisi sitten se loma alkanut. Eihän siinä mennyt kuin viikko. Töistä irrottautuminen on täyttä työtä. Mielessä monenlaiset asiat mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Kohtaamiset ja muistikuvat. Ajatukset mitä kenellekin kuuluu ja miten menee....

Ja sitten vasta kun alkaa näkemään kaaoksen taakse , keskittyy omaan itseensä olevaisuuteensa. Alkaa muistamaan minut ja minun . Minulle. Minä niin helposti näen sen metsän mutten sitä puuta joka minä olen. Onneksi loma on pitkä....ihan tarkoituksella,,,,tuli sellainen olo että nyt tarvitaan pidempi tauko,,,,,sillä luulen että vain tauko voi auttaa ,,,,toivoisin kaikille riittävää taukoa,,,,oli se sitten mihin aikaan vuodesta tahansa.....Ja oli työ mitä tahansa.......Tauko tai sanotaanko pysähtyminen,,,,avaa silmiä ja tuo uutta. ....Luo uutta.

Olen ollut koskessa liian pitkään.Kosken  rannalta  helposti huudellaan ja kerrotaan miten ja minne pitäisi mennä. Koskessa olija ei tiedä miten selviää, rannalla olijat eivät tiedä minne koski vie...... Koski päättää loppupeleissä.... Onneksi pääsin turvallisesti satamaan. Matka oli ,,,näin jälkeenpäin ajateltuna liian pitkä, vaarallinen ja kuluttava. Nyt kun katsoo peruutuspeiliin voi nähdä monenlaisia asioita. Ainoa mitä toivon on etten tietoisesti hankkiudu koskeen enää uudelleen. Sen oivallan myös ettei meistä kukaan voi tietää milloin sinne pakosta joutuu.

Nyt uskon että elämä on tehty pienistä asioista , minuuteista , ohikiitävistä hetkistä. Muistiin piirtyneistä jäljistä . MInun on päätettävä annanko vallan hyville vai huonoille muistoille.

Minulla on ollut onni työelämässä saada hyviä työkavereita, kokeneita, empaattisia . Osa heistä on jo siirtynyt eläkkeelle. Osa on siirtymässä. Luopumista,ja jatkamista . Olen iloinen ja surullinen samaan aikaan. Iloinen heidän puolestaan jotka pääsevät pois , tekemään juuri sitä mikä milläkin hetkellä tuntuu hyvältä , mutta myös surullinen menetyksestä ja tyhjästä paikasta. Uusia tulee mutta vuosi vuodelta huomaan , että minulle on yhä hankalampaa tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin työkavereihin. Haluaisin että kaikki pysysisi niinkuin ennenkin. Ja sitten se lyö kasvoille,,,,,ahdistus....juuri se tunne johon nuorena törmäsin kun ehdotin uusia ideoita ja uusia tapoja ,,,kun ne "vanhat" kollegat tai sanotaanko kokeneemmat halusivat jurrata paikallaan ja antaa pysähdystilan jatkua,,,,,tiedättekö mitä ,,,nyt minä olen juuri sellainen vanha kollega,,,,,,,mikään ei saa muuttua,,,pitäkää kaikki vanhat tavat sellaisena ja antakaa minun olla niinkuin ennenkin,,,,,siinä on turva ja kun sitä joku yrittää horjuttaa ,,,minä alan kohista ja kiehua sisimmässäni,,,,,miten tässä näin kävi.....:)

 

Mutta mikään ei kuitenkaan ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito eikä sekään ole oikeastaan tärkeää :)  :)