IMG_5385.jpg

 

Huomenta kaikille ihanille lukijoille. Tänään alkaa elämä toivon mukaan voittamaan. Otimme nuorimman kanssa vauhtia lastenosaston kautta. Reppanalle tuli ripuli/kuume/oksutauti ja kuivui koko pikkumiehemme niin pahoin ettei tolpillaan enää pysynyt. Soitin kyllä terveyskeskukseen jo päivällä mutta siellä tuumasivat että voi odottaa kolme päivää...minä kyllä epäilin. Illalla kun päivystys aukesi soitin sinne ja kun päivystykseen pääsimme oli pikkumies jo niin velttona, ettei jaksanut seisoa vaan oli kantokamaa. Päivystyksen hoitaja passitti meidät suoraan lastenosastolle ja siellä aloitettiin melko äkkiä tiputus. Oli kertakaikkisen ihmeellistä ettei miehenalku vastustellut enää edes tipan laittamista vaan makasi vain reporankana petillänsä ja katseli kun tätit puuhasteli. Hän nimittäin on noin normioloissa kohtuullisen tulinen pakkaus,,,tullut isäänsä :)....

Pääsimme sitten melko nopeasti kolmen tunnin odottelun jälkeen puolilta öin huoneeseemme jossa oli onneksi tuttua väkeä, nimittäin työkaverini poikansa kanssa joka kyllä helpotti yhteiseloa. Jos olisikin ollut joku Turkkilainen pahalta haiseva äijä tai mustalainen niin olisi saattanut olla vähän haasteellisempaa. ...

 

Että tällaisia. Josko se tästä paistaisi risukasaankin pikku hiljaa aurinko.