16468970_1192028227583039_783483929_n.jp

Minä olin kovin pieni vielä kun nämä ihmiset olivat elossa.Osa oli jo syntyessäni kuollut.  Minun vaarini , ja vaarini siskon sekä veljen minä muistan. Muista minulla ei le muistukuvaa. Kuinka äkkiä miespolvet vaipuvat unholaan. Kuinka äkkiä ripsemme, hiuslisäkkeemme, tekokeyntemme ja vaalennetut hampaamme ovat vain muistoja, jos niitäkään lastelastenlastenlasten muistissa. Minä kuolen, sinä kuolet ja me kuolemme. .....Kaikki joiden kanssa olen olemassa siinä edessäsi ,,,,,, ravintolassa ,,,,,,,,,kahvilla,,,,,,,,,,,,, lakkaavat olemasta jossain vaiheesa ,,,,myös sinä,,,,oletko ajatellut ,,,,,minä olen vielä olemassa ,,,voisiko sanoa,,,,onneksi,,,,,,,,valitetattavasti,,,vaiko ihanaksi onneksi....aikamme on kuitenkin todella rajallinen,,,miksi emme iloitsisi ,,,kehuisi toisiamme ja olisi onnellisia sen kaiken ohikiitävän keskellä.....