IMG_4568.jpg

Olen ollut äärettömän ärsyyntynyt viimeaikoina. Voisin luetella ainakin muutaman ärsyynnyksen aiheen;

Facebook

Uhmaikä

Murrosikä

Kyselyikä

Kylmät ilmat

Aamuheräämiset

Kuukautiset

Talvi

Hammaslääkäri

Turhat puheenaiheet kuten silitänkö pikkuhousuni oikein jne...

Toivon että internettiä ei olisi KOSKAAN KEKSITTY. Luulen yksinäisyyden tunteen lisääntyvän netin kautta. Ollaan monensadan ihmisen näennäisiä ystäviä ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta, ainakaan aidosti. Facebookin kautta tulee väärinymmärryksiä, pahaa mieltä, selän takana puhumista. Jos ilmiö vaikuttaa aikuisen mieleen, niin voi vain kuvitella mitä se aiheuttaa teinille.

Uskon myös että pärjäisin mainiosti ilman kuukautisia.

Ja eivätkö lapset voisi kasvaa ilman kaikenmaailman kehityskausia. Onko kivikaudella moisia ollutkaan, eletty vain päivä kerrallaan.Kasvatusoppaita ja nettineuvoja maailma pullollaan. Yksi toistaan viisaampia.

En ole vuosiin lukenut, vaikka kaippa olisi pitänyt. Mutta tässä asiassa havahduin kun ruotsissa mainetta niittänyt kasvattaja guru, nainen vielä on kirjoittanut kymmenittäin oppaita. Ja vasta kun hänen omat lapsensa, joita oli/on useita ja useiden eri miesten kanssa alkoivat raottamaan kasvattajagurun kotielämää ja kasvatusmetodeja oikeassa aidossa elämässä.....mikä ei ollut mitään mukavaa luettavaa,,,

Aloin uskoa siihen että minun kasvatukseni ja minun keinoni tulevat selkärangasta. Äidinmaidossa ne on imetty ja niiden muuttaminen Sinkkosen tai jonkun muun lasten psykiatrin oppaiden mukaisiksi tyssää viimeistään viikon valvomisen, koomamaisen väsymyksen ja oksennukselta haiskahtavien nuhjuisten vaatteiden ja silmäpussien,,,puhumattakaan takkutukasta ja +30 kg liikapainon tuijottaessa aamuyön tunteina kylpyhuoneen peilistä itseään....voi sitä nuhjuisen , kulahtaneen tisseistä äidinmaitoa valuttavan nuoren naisen onnea.

Kun  lähikaupan ovella ,sisäänpääsyä jonotellessa piltit käärittynä mitä eriskummallisimpiin vaatetuksiin kaksostenrattaissa, naapurin rouva tai tuiki tuntematon tulee kommentoimaan  että ; "nauti nyt tästä pikkulapsiajasta kun se kestää niin kovin lyhyen aikaa",,,,,, vain havahtuakseen huomaamaan edelleen kulkevansa yövaatteissa ja toppakengissä keskikesällä, pienen irvistyksen kaltaisen valuessa suupieliin. Voisin vähintäänkin edelleen, valitettavasti huutaa kaikille viisasteleville vanhuksille ja naisille kommentteineen, että painukaa te vaan petiin  ja keitelkää sitä kaurapuuroa ja tukkikaa suunne.....kunnes muistan että ehkä hekin ovat olleet pienten lasten äitejä ja myötätunnosta kokeilevat tsempata habitukseltaan uupunutta nuorta naista.....

Joo ja tiedättekö minä olen kateellinen;

Eläkeläisille

Floristeille

Kukkakauppiaille

Pullantuoksuisille täydellisille äideille

Laihoille

Eläimille joita kohdellaan kuin kuninkaallisia

Ja mitä minä lopulta tarvitsisin aidossa elämässäni muuta kuin pari tuntia lisää aikaa päivään. Ja minä näen kuinka minä kadehdin kukkakauppiaita. Kun menee asiaan pintaa syvemmälle luulen tietämättäni että tuskin kukkakappiaan tai floristin elämäkään aina kukan terälehdillä liihottelua olisi.

Ja tiedän että tuskin yhdenkään äidin tarvitsee olla pullantuoksuinen ja täydellinen.Mutta kun tuntuu että niitä sellaisia hyviä äitejä tulee kaupassa vastaan solkenaan vain todetakseen itsensä jos ei nyt koko ajan niin ainakin hyvin usein varsin epäkelvoksi.

Ja tiedän senkin että ei laihuus ole tae onnellisuudesta, mutta kun joka tuutista tuleee toinen toistaan ihmeellisempiä laihdutusohjelmia ja sarjoja voi vain todeta lihavuuden olevan varsin halveksittavaa ja ihmisen omaa syytä ja tyhmyyttä. Niin täytyyhän laihan olla vähintään puoli mittaa onnellisempi kuin lihavan jos ei jopa koko mittaa.

Ja oletteko nähneet ohjelmia joissa eläimiä kohdellaan kuin kuninkaallisia, pestään, puetaan, koulutetaan , syötetään kultatuolissa ,,,,

Kaikista kateellisin olen eläkeläisille, sillä minäkin haluaisin olla eläkkeellä. MInulla olisi tuhat ja yksi hommaa tehtävänä, silistystä,pyykkäystä, ruoan laittoa,lasten läksyissä auttamista, kuskaamista harrastuksiin,,,,voi lista olisi loputon.Mitä minä eläkkeellä enää sillä ajalla tekisin. Minä jo töissä työkaverille ilmoitin hommaavani venäjältä uudet paperit ja esiintyväni 30 v vanhempana , josko niillä heruisi vanhuuseläke jollain ihmeen kaupalla Kelasta tai eläkevakuutusyhttiöstä. Onhan Kreikassakin maksettu kuolleille eläkettä, miksen minäkin onnstuisi saamaan sitä,,,vähän vain etukäteen,,,,blaah

Palaan ehkä kuitenkin takaisin omaan elämään. Tähän minun ainoaani ja ainutkertaiseen. MInulle täydelliseen , kunhan vain jaksaisin muistaa.´.....muistaa mistä olen jo selvinnyt ja mistä olen jo oppinut.  Ja kunhan jaksaisin uskoa, uskoa itseeni ja ajatuksiini. Ja toivoa että vaikka tänään on tällainen päivä niin huomenna voi olla toisenlainen päivä.

Ja minun pitää muistaa vielä että mistä minä olen onnellinen;

Lapsistani

Miehestäni

Kodistani

Työstäni

Elämästäni

Eläimistäni

Puutarhastani :)

ja siitä että olen tänään elossa , sillä kukaan ei voi koskaan loppupeleissä tietää huomisesta.