DSC_2529.jpg

MInun täytyy myöntää etten koskaan kuuna päivänä olisi uskonut kuvaani kissoja  studiossa valokuvaajan toimesta. Niin nyt kuitenkin pääsi käymään. Hulluutta on katsokaas monenlaista.....Mutta tiedättekö.Tämä pentue on minulle rakas ja tärkeä.  Luulin kun en vielä tiennyt. Että

1. rotukissojen kasvatus on lastenleikkiä. EI todellakaan ole. Minulle on tullut harvinaisen selväksi ettei rotukissan kasvatus ole TODELLAKAAN verrattavissa maatiaiskissan lisääntymiseen.

Minulla oli 2 sijoituspentuetta ennen ensimmäistä omaa pentuetta ja jostain syystä nämä pentueet onnistuivat kuin ihmeen kaupalla loistavasti......Minulle syntyi käsitys että kaikki on helppoa. Otin toisenkin sijoituskissan paikalliselta kasvattajalta .

Ensimmäinen oma pyhä birma pentueeni syntyi ja saimme 2 pentua, joista toisella oli selkärankahalkio.Tämäkin yliajalla ja keisarinleikkauksella. Ja tietysti juhannuksena kun eläinlääkäriasemat olivat kiinni.Puhumattakaan siitä veloituksesta minkä eläinlääkäri otti pyhätyökorvauksena.Pennuista siis kaksi jäi henkiin pitkän elvytyksen jäljiltä, mutta toiselta vuoti verta selästä heti alussa.Eläinlääkäri joka leikkasi emäkissan olisi halunnut lopettaa pennun hetimiten, mutta en antanut. Kokeilin kuntoututtaa pentua kaksi kuukautta epätoisoisesti , mutta ei, sen takajalat eivät alkaneet kantaa. Jouduin lopetuttamaan pennun. Tuntui kyllä äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta.

Olin ottanut siis  sijoitukseen pyhä birman lisäksi yhden ragdoll kissan samoihin aikoihin paikalliselta kasvattajalta. Jostain syystä ragdollin omistaja ilmeentyi yhtäkkiä ovelleni ja ilmoitti hakevansa kissansa pois. Mikäs siinä annoin kissan, josta olin tosin maksanut 500 euroa sijoistusmaksua jonka saisin kuulemma takaisin sitten kun pentuja olisi tullut. Mutta siis en saanut, En saanut kissaa, enkä rahojani.Ei pentuja eikä muutakaan. Paikallinen kasvattaja kyllä sitten informoi koko kissaystäväkaartiansa siitä että oli hakenut minulta kissan pois. 

En vielä tänäkään päivänä tiedä miksi. Itkin useita viikkoja, yritin selvittää asiaa, mutta vastaukseksi sain vain että pitäisi ottaa lakimieheen yhteyttä mikäli haluaisin kissan takaisin , johon olin ehtinyt kiintymään jo syvästi. Päätin etten eneää koskaan ottaisi ainuttakaan eläintä sijoitukseen ikinä.

Ensimmäinen persialaispentueeni syntyi 4 vuotta sitten. Pentueessa oli 4 pentua joista 2 eli vain päivän. Kaikki meni hyvin ja emä imetti ja pennut syntyivät täysiaikaisina. En osaa sanoa mikä meni pieleen. Omasta mielestäni ei mikään.

Tämän viimeisen pentueen kohdalla  syntyi 4 pentua joista ensimmäinen oli eloton jo syntyessään, kokeilimme epätoisoisesti sitä elvyttää, mutta ei . Inahdustakaan ei kuulunut , liikettäkään ei näkynyt.

Mutta tiedättekö. Kolme oli täysin elossa, ihania, liikkuvia ja kuinka sanoinkuvaamattoman onnelinen olen ollut jokaisesta päivästä ja hetkestä jonka niiden kanssa olemme koko perhe saanut viettää. Siksi kuvat. Ähkyksi asti.

Joka luulee voivansa rikastua kissankasvatuksella, niin voin valaista. Sitä ei satu kuin harvoille jos niillekkään ja vain saduissa.